Osallistuvaa budjetointia voisi mielestäni kehittää osallistavammaksi. Alle 12-vuotiaat eivät vielä saa äänestää määrärahan käytöstä, mutta miten voitaisiin paremmin kuulla pientenkin lasten ehdotuksia? Miten syrjäytyneet saavat äänensä kuuluviin? Entä miten sitä voitaisiin kehittää niin, että se innostaisi kuntalaiset ja yritykset osallistumaan kunnassa havaittujen ongelmien ratkaisemiseen tai kuntastrategian toteuttamiseen sen sijaan, että siitä kehittyisi jokavuotinen "toiveiden tynnyri"?

Olen pohtinut viime aikoina paljon työikäisten terveyttä. Aihe hiipi mieleeni jo ennen kuin täytin loppuvuodesta neljäkymmentä vuotta. Huomasin, ettei minulla ollut oikeastaan ollut mitään erityisiä tähän ikään liittyviä tavoitteita. Kolmekymppisyys oli aikanaan isompi juttu. Kultakelloja ja lasilintuja jaetaan vasta viisikymppisille.